Määräaikaisuudet ovat sitkeä riesa
Työsuhteen määräaikaisuus on jo sinänsä ongelma – se aiheuttaa epävarmuutta tulevaisuudesta, kun toimeentulosta ja uranäkymistä pidemmällä tähtäimellä ei ole takeita. Ongelmaa kärjistää lisäksi se, että määräaikaisissa työsuhteissa palkkataso on huomattavasti vakinaisia työsuhteita matalampi.
Loimun työmarkkinatutkimukseen vastasi yhteensä 2 301 jäsentä, heistä 20 prosenttia oli määräaikaisessa työsuhteessa. Määräaikaisista reilut 44 prosenttia työskenteli yliopistolla. Vastavalmistuneet tohtorit työllistyvät useimmiten yliopistolle tutkimukseen määräaikaisiin tehtäviin, ja loimulaisilta aloilta väittelee vuosittain noin 250–300 uutta tohtoria. Toiseksi suurin ryhmä, noin 22 prosenttia, määräaikaisista työskentelee valtiolla.
Keskipalkka matalampi, palkkakehitys heikompaa
Määräaikaisissa työsuhteissa vastaajien keskipalkka oli 1 107 euroa ja mediaani 888 euroa pienempi kuin vakinaisissa työsuhteissa. Palkkakehitys on myös huomattavasti heikompaa, neljän viimeisen vuoden aikana vakinaisissa työsuhteissa keskipalkka nousi 6,2 prosenttia, määräaikaisissa vain 3,6 prosenttia.
Määräaikaisessa työsuhteessa olevat ovat altavastaajan asemassa, jossa on vaikeaa tai mahdotonta neuvotella palkkaansa paremmaksi, ja työnantajat näyttäisivät käyttävän epävarmuutta hyväkseen. Näin on erityisesti yliopistoissa, joissa palkkataso on vielä reilusti muiden sektoreiden määräaikaisten palkkatasoakin matalampi.
– Keskimäärin matalampaan palkkatasoon vaikuttaa osin myös se, että loimulaisia työllistyy melko paljon erilaisiin hanketehtäviin ja konsultointiin, kertoo urapalvelupäällikkö Suvi Liikkanen.
– Kun haetaan hankerahoitusta tai kilpaillaan suunnittelutehtävästä, voidaan henkilöstökulut pyrkiä pitämään kurissa, jotta menestyttäisiin haussa. Se ei auta palkkatasoa kehittymään terveellä tavalla, vaan palkkaus voi jäädä jälkeen muista aloista.
Mitä ongelmalle voi tehdä?
Määräaikaisuudet koskevat tyypillisesti nuoria, työuransa alkuvaiheessa olevia, ja monesti ne johtavat vakinaistamiseen. Erityisesti yliopistoissa käytetään kuitenkin useampien määräaikaisuuksien ketjutuksia peräkkäin, vaikka sille ei olisi laillisia perusteita.
Työtä tilanteen korjaamiseksi on tehty koko 2000-luvun ajan yhteistyössä muiden akavalaisten ammattiliittojen kanssa.
– Valtiosektorilla merkittävää parannusta saatiin neuvoteltua, kun virastoille tuli velvoite käydä vuosittain luottamusmiesten kanssa määräaikaisten palvelussuhteiden tarkastelu. Siinä voidaan nostaa esille pitkiä ketjutuksia ja tehdä esityksiä vakinaistamiseksi. Viimeksi alkuvuodesta virastoille toimitettiin järjestöjen ja valtion työmarkkinalaitoksen yhdessä laatima ”paimenkirje”, jossa muistutettiin siitä, että jokaisella määräaikaisuudella tulee olla laillinen peruste eikä tarkasteluja saa laiminlyödä, kertoo Loimun edunvalvontapäällikkö Arja Varis. – Myös yksityisellä sektorilla on luottamusmiehiä koulutettu ottamaan esille ja neuvottelemaan oman työpaikan määräaikaisuuksista.
Kollektiivinen vaikuttaminen on kuitenkin hidasta työtä. Parhaiten asiaan saadaan puututtua, jos yksittäinen jäsen pyytää Loimua selvittämään oman määräaikaisen työ- tai virkasuhteidensa ketjutuksen lainmukaisuutta.
– Oman työpaikan luottamusmies käynnistää neuvottelut työnantajan kanssa ja pyytää selvityksen määräaikaisuuksien perusteista sekä selvittää vakinaistamismahdollisuutta, Arja Varis kertoo. – Viime kädessä määräaikaisuuden perusteiden laillisuus ratkaistaan tuomioistuimessa. Monesti tilanne on ymmärrettävästi se, että jäsen on valmis vaatimaan korvauksia oikeusteitse vasta kun määräaikaisuudelle ei enää tule jatkoa. Usein nämä oikeuteen menossa olevat tapauksista päättyvät sovintoon vapaaehtoisesta korvauksesta.
Yliopistoissa ketjuttamisen rajoittaminen on joissain tapauksissa johtanut tilanteisiin, joissa tutkijan työsopimusta ei jatketa 2–3 peräkkäisen määräaikaisuuden jälkeen, koska hänen pelätään riitauttavan määräaikaisuuden perusteet.
– Työntekijän vaihtaminen ei anna perustetta käyttää jatkuvasti määräaikaisuuksia tietyn tehtävän hoitamiseen. Oleellista on se, mitä työtä tehdään määräaikaisilla sopimuksilla, ei se, kuka työtä tekee, toteaa yliopistosektorin neuvottelupäällikkö Maija Holma.
Tutkimuksen epävarmuustekijät
Tämän kyselytutkimuksen perusteella ei voi tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ansiotason kehityksestä, koska tämänkaltaisiin kyselytutkimuksiin liittyy aina jonkin verran epävarmuutta. Tutkimusten otokset vaihtelevat eri vuosien välillä: vastaajat eivät ole vuodesta toiseen samoja. Otoskoot ovat myös sen verran pieniä, että tunnusluvuissa on väistämättä mukana jonkin verran epätarkkuutta. Nämä epävarmuustekijät on otettava huomioon tuloksia tarkasteltaessa.
Mitä kysyttiin?
Loimun vuosittain toteutettavassa työmarkkinatutkimuksessa selvitettiin mm. jäsenistön palkkaukseen liittyviä asioita. Vastaajilta kysyttiin heidän kokonaiskuukausiansioitaan (kuukausibruttotulot) lokakuulta 2022, joihin pyydettiin sisällyttämään myös luontoisetujen yhteenlaskettu verotusarvo. Mahdolliset ylityökorvaukset, lomarahat ja omaisuustulot eivät sisälly kuukausiansioihin. Palkkojen osalta tarkastelussa ovat mukana vain ne vakinaisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa olevat jäsenet, jotka ovat kokoaikaisesti töissä.
Tutkimuksen toteutus
Työmarkkinatutkimuksen toteutuksesta vastaa Taloustutkimus Oy. Kyselylomake lähetettiin kaikille Loimun varsinaisille jäsenille, joilla oli jäsenrekisterissä toimiva sähköpostiosoite. Vastausprosentiksi tuli 25, mikä oli suunnilleen sama kuin edellisenä vuonna.