Kudosnäytteet kertovat viruksesta
Kudosnäytteiden analysointi on tutkijatohtori Jutta Laihon erityisalaa. Niitä tutkimalla hän on vahvistanut epäilystä, että enteroviruksilla ja tyypin 1 diabeteksella on jokin yhteys. Millaista on työskennellä perustutkimuksen ja rokotekehityshankkeen rajapinnassa?
Professori Heikki Hyödyn tutkimusryhmässä työskentelevä Jutta Laiho valmistui alun perin Tampereen yliopistosta molekyylibiologiksi. Hän osoitti vuonna 2019 julkaisemassaan väitöstutkimuksessa, että enteroviruksia hakeutuu insuliinia tuottaviin haiman beetasoluihin, jotka tuhoutuvat tyypin 1 diabeteksessa, ja että niitä löytyy diabeetikoilta useammin kuin verrokeilta. Hän myös havaitsi, että beetasolujen tuhouduttua ei viruksiakaan enää haimasta löytynyt.
Miten tällainen perustutkimuksen luonteinen tutkimus niveltyy työryhmän rokotteen kehittämiseen tähtäävään työhön?
– Perustutkimus luo pohjan kaikelle, sillä kokonaisuuden ymmärtämiseen tarvitaan kaikkea informaatiota. Tutkimustulokseni vahvistavat, että viruksilla ja diabeteksella on jokin yhteys. Sen todistamiseksi, että solujen tuhoutuminen johtuisi viruksista, tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimuksia, Laiho kertoo.
– Tälläkin tutkimusalueella on paljon eri näkökulmia tarkastella asiaa. Kudostutkimus on siinä mielessä informatiivista, että siinä näkee viruksen sijainnin kudoksessa. Epidemiologinen tutkimustapa mitata virusten määrää veri- ja ulostenäytteistä kertoo, että virusta on elimistössä. Kudostutkimus sen sijaan kertoo, miltä tilanne näyttää kudostasolla ja minne ne virukset ovat tarkalleen menneet. Sen avulla päästään miettimään, mitä virusreseptoreita haimakudoksessa on ja miten ja mitä reittejä virukset ovat sinne päässeet.
Tällainen merkittävä rokotehanke on laajan kansainvälisen yhteistyön ja monen tekijän summa. Vaikka kaikkien panosta tarvitaan, oman osuuden hahmottaminen tässä kokonaisuudessa on motivoivaa.
– Olemme tehneet perus-kudostutkimusta immunohistokemialla ja in situ hybridisaatiolla. Tämäkään aihe ei ole näillä tiedoilla ammennettu tyhjiin, sillä uusilla huippumenetelmillä, jotka yhdistävät kudosvärjäyksen ja esimerkiksi transkriptomiikan, voidaan saada sijainnin lisäksi selville mitä tietyssä kohdassa kudosta tapahtuu geenisäätelyn tasolla, joten kudostutkimuksella on vielä paljon annettavaa.
Laiho on viime aikoina tehnyt myös kliiniseen rokotetutkimukseen liittyviä analyysejä. Laboratorion töistä vastaa Tampereella laboratoriohenkilökunta ja tutkijat analysoivat heidän saamansa tulokset.
– Kudostutkimus on ollut vain yksi osa työtäni. Minulla on muitakin rooleja, sillä ryhmä on jo iso ja meillä on suomalaisittain poikkeuksellisen paljon kansainvälisiä yhteistyökumppaneita. Ryhmämme koordinoi muun muassa isoa EU-hanketta ja olen koordinaattoritiimissä vahvasti mukana, Laiho kuvaa tehtäväkenttäänsä.
– Tyypin 1 diabetesta tutkitaan maailmalla paljon, vaikkei niin paljon kuin esimerkiksi syöpiä. Tiedeyhteisö on toki pienempi, kun katsotaan tutkijoita, jotka selvittävät diabeteksen ja enterovirusten mahdollista yhteyttä. Sillä alueella ryhmämme on kuitenkin kansainvälisesti yksi isoimmista.